Yhden päivän leikin prinsessaa #2

 Moigguu! Sori, ettei ollut mitään muuta postausta tässä välissä… Ja joo, nyt tulee toinen osa tätä jatkotarinaa. Tässä alkaa jo vähän tapahtua, mutta ainakin kolmas osa on vielä tulossa. Ääks, mä olen jotenkin innoissani tästä tarinasta. En ehkä itse tekstistä, mutta tarinasta :)

Kuva: Pixabay

Se kirje 

sai mut itkemään

onnesta tosin

Mutta kuitenkin

Se oli itse 

prinssiltä

Just siltä ihanalta

söpöltä ja upeelta

Siinä luki 

nähtäisiinkö? 

ja se riitti kertomaan kaiken

Valitsin hienoimman samettiruusun hiuksiini

kiharsin blondin pehkoni

Laitoin kaulaan kauneimmat helmeni

ja astuin ulos talosta

Siitä vaatimattomasta

omakotitalosta, jossa mulla on oma huone

ja kattoikkuna

Mutta eihän se vedä vertoja

kuninkaallisille pylvässängyille 

tai palvelijoille

Kävelin Coroassa pitkin katuja

niitä liian pitkiä mukulakivikatuja

Kunnes vihdoin

mä näin kultaisen portin

tai näin läheltä katsottuna

ei se ollutkaan kultainen

vaan ruusukultaa

Mut joka tapauksessa VARTIJA

päästi mut sisään

Niiasin

Sit se sama vartija

käski seuraamaan

ja mä kävelin 

KUNINKAALLISELLA PIHALLA

siellä oli tosin pelkkää nurmikkoo

mut se oli sellasta vihreetä

Täällä joku tais jaksaa kastella…

toisin kun meijän ruoho

se on ihan ruskeeta ja kuivaa

Me käveltiin joku nelkyt metrii

sit mä astuin sisään linnaan ja

wow. 

mä olin sanaton 

kaikkialla pelkkää kultaa

ne kattokruunut

ne seinät

ne pylväät

ne taulut

ja tämä oli vasta

linnan eteinen

Mä kävelin siellä käytävillä

ihan suu auki mollottaen

Tuijottelin kaikkee

ja ajattelin että for real

tää on jonkun koti

Ja kun mä katsoin prinssin huoneeseen,

mä luulin jo nähneen kaikkeni

Vaan en todellakaan

prinssi ei nimittäin ollut huoneessaan

mä ja se vartija mentiin katsomaan oleskeluhuoneesta

ja siellähän se prinssi oli

sen nimi on muuten Edward

Se huone oli uskomaton

se oli täynnä valoa ja kimallusta

ne huonekalut olivat koristeellisia

ja pelkkä sohva

taisi maksaa enemmän kuin meidän talo

Oot nätti tollaseks tavikseks

Edward tokais ja mä 

tajusin saaneeni elämäni

parhaimman kehun

Mä hymyilin koko ajan

ja nauroin myös paljon

vähän kohteliaisuudesta,

mutta musta tuntui silti

että meidän kemiat kohtasivat

Kun tuli mun aikani lähteä takaisin omaan kotiin

pois tästä taianomaisesta

satulinnasta

Prinssi sanoi

että

mulle sopis timskut päälleni

Enkä tosiaankaan tajunnut

mitä hittoo se sillä tarkotti

Mut kuule ei hätää,

mä opin tajuamaan

Tavattiin Edin kanssa aika usein 

ainakin kaks kertaa viikossa

ja joo

mä keksin sille lempinimen

Se vissiin tykkäs

ja mä olin sille Mintsi

Me naurettiin tosi paljon

ja mä opin tuntemaan linnaa

Vietin paljon aikaa linnassa

totuin niihin kolmen ruokalajin illallisiin

niillä tarjottiin aina jotain hienoa 

en ees osaa nimetä niitä

mut mä tykkäsin

Mua tosin harmitti 

ettei kuningatar eli Edin äiti

antanut mun osallistua

jos taloon tuli vieras

Toisaalta mä ymmärsin

olinhan mä vaan joku prinssin tavallinen frendi

Mut sit se muuttui

en ollutkaan enää kaveri

Coroan kruununperijä Edward

pussas mua

suoraan otsalle ja sit se 

hymyili

Mä olin pakahtua onnesta

kun se sanoi

et taidan rakastaa sua

Siitä meidän tarina alkoi.