Linnean tarinapaja

Hey 🫶🏻 Sekavat fiilikset mulla näitä alkuhöpinöitä kirjoittaessa… Ärsyttää kun en osaa kirjoittaa enää muuta kuin romantiikkaa säetekstinä, mutta julkaisuvälin haluan pitää joten kai mä sitten julkaisen näitä. Tästä postauksesta sitten sellaisia sanoja, että mä luulen että tämän joko tajuaa tai sitten ei. Mä en tiedä, mutta tämä on ehkä vähän sekava ja sellainen, että ei välttämättä tajua mitä mä tässä meinaan. Noh, täällä kuitenkin lyhyt teksti romantiikkaa :D  Hei meinasi muuten unohtua, onhan mulla yksi pidempi tarina kirjoitteilla! Se vaan on vähän hidas kirjoitettava, mutta tarkoituksena olisi joskus julkaista se ja tällä hetkellä oon tosi innoissani siitä tekstistä 💛 (keltainen sydän ehkä vinkki siitä 😉) Ps. Q&A kysymysten lähettämisaika loppuu 31.8, joten jos sä haluat vielä kysyä kysymyksiä, niin laita ne torstaihin mennessä :) Kuva: Pixabay  Mä en löydä paikkaa mun sydämelle Eikä mun sydän tiiä missä sen  pitäisi olla Sydän haluaa pitää kiinni Järki ei osaa  vastata Sy

 Heyy <3 Mä selasin mun vihkoani ja löysin heinäkuun lopulla kirjoitetun tekstin. Tämä on noh, ei paras. Mä olen joskus julkaissut mun blogissa tämän alkuperäisversion, mutta en nyt löytänyt sitä.  Kuva: Pixabay Katsoin suoraan syvään kuiluun. Kuilu tuijotti takaisin. Näin sen mustan sielun – syvän ja pelosta kielivän. Tunsin kosteuden ja kylmyyden. Haistoin ummehtuneen lian, mutta jostain syystä kuilu kiehtoo minua enemmän kuin mikään. Halusin tietää onko tuolla pohjaa ja jos on, mitä sieltä löytyy.  Huomaamattani istuin kuilun reunalla. En nähnyt jalkojani, sillä pimeys peitti ne. Ehkä pimeys laski verhon jalkojeni päälle. Tunsin kylmät väreet jaloissani. Hyinen tuuli kulki niiden läpi – aivan kuin jokin henki olisi kulkenut lävitseni. Se tuntui aivan tyhjältä hetkeltä. Kuin joku olisi vain hypännyt selkääni ja varastanut jotain. Yhtäkkiä sisältäni vain katosi jotakin. Ei enää iloa, eikä hyväntuulista jännitystä. Halusin vain niin paljon hypätä tuonne kauas pois toiseen ulottuvuut

 Heyyy 🩶 Mä kirjoitin säetekstin ihan lyhyesti tajunnanvirralla. Tykästyin siihen ja kirjoitin tämän sen pohjalta :D Tää ei oo mun paras säeteksti – ei todellakaan, mutta ei huonoinkaan. Siks mä tän julkaisin. Ja heii, Q&A kysymyksiä saa edelleen laittaa mihin tahansa postaukseen 😉 Kuva: Pixabay ei ollu iltasatuu puhelin laturissa olkkarissa kello 21:39 ei vielä aikaa nukkua mut ei mitää tekemistä silloin mä ekaa kertaa avasin mun vihon pinkkikantisen täynnä ruutuja etusivulla luki start with a smile loin hymyn sille viholle ja aloin kirjottaan tarinoita elämästä tarinoita kuolemasta tarinoita mun lempi-ihmisestä ajatuksesta johon halusin nukahtaa mä kirjoitin jokaisesta yksityiskohdasta merenvihreät silmät olkitukka suloisin sielu kaikki täytyi saada talteen vihko täyttyi  ei ollu enää tyhjii sivui mä aloin lukemaan vihkoo joka ilta sit mä vähitellen aloin rakastuun aina vaan enemmän

Moiksuu <3 Tätä te olette odottaneet, nimittäin Yhden päivän leikin prinsessaa #4! Ja hahaa, vielä on tulossa yksi osa (mutta se on viimeinen). Tähän mä en itse ole erityisen tyytyväinen, koska en onnistunut kirjoittamaan tätä ihan samalla tyylillä kuin kolmonen.  Ja hei arvatkaapa mitä, Linnean tarinapajalla on 20 000 näyttökertaa! Se kunniaksi siis spessu :) Mä ajattelin pitää Q&A:n, joten voitte laittaa kysymyksiä kommentteihin tai jonnekin muualle, mistä löydätte mut. Kysymyksillä vain taivas rajana, mutta mulla olisi yksi toive. Mä haluaisin vähän sellaisia syvällisempiä kysymyksiä. Ei siis mitenkään paljoa, mutta jos tulisi jotain vähän muuta kuin lempieläimiä ja -ruokia 😉 Mut joo kysykää ihan mitä haluatte, mä katson sitten, mitkä päätyvät postaukseen asti :D Kuva: Pixabay Voi hitto  se jätkä näytti hyvältä niin hyvältä et en ehkä kestä Sen silmät säihky kirkkaammin ku ne timskut jotka koristi mun mekon helmaa Miten ihmeessä tolle ihanalle pitäis sanoo et en kestä Et tää

 Heips <3 Tänään vuorossa säeteksti, joka ehkä kääntää jo katseita vähän syksyyn :D Eli koulujen aloituksen kunniaksi tällainen postaus. Miten teillä on alkanut koulut? Kerro vaikka kommenteissa ja kerro mille luokalle menit! Mä menin kasille ja itse asiassa hyvin on mennyt. Vähän vaikeaa, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan :)  Kuva: Pixabay Viimeisenä kesäiltana keltaiset kukat huojuivat hennossa kesätuulessa pilvet lipuivat vapaasti värjäsivät taivaan punertavaksi Istuin puuterassilla vilttikasassa valkeassa tutussa pihakeinussa suu aidossa hymyssä Varpaat osoitti huomiseen kylmyyteen ja pimeyteen käsi kosketti rakkauteen murusen vasempaan kämmeneen Taustalla soi Pehmoaino sähkölangalla lauloi naakkakuoro toivottamassa kauniita unia hyvästelemässä kesän hetkiä Aurinko laski puiden alle kutsui syksyn maailmalle vei punaiset hattarapilvet toi keltaiset vaahteranlehdet 💛

 Hejj! *päässä miljoonaa asiaa muttei tiedä mistä alottaa* Anteeksi että edellisestä postauksesta on kuusi päivää… Nyt kuitenkin taas uudessa postauksessa, jossa mä esittelen mun lempibiisejä :) Itse biisit oli helppo valita, mutta niiden järjestely ugh, kauheaa. Ja tosiaan järjestelin ne eilen, mutta luultavasti mun mielipiteet järjestyksestä on muuttunut. Tässä siis eilisen tuotos :)  Okei ja sitten niihin muihin asioihin. Mä testasin testimadosta yhden upean testin Joulutonttu-nimiseltä velholta. KÄYKÄÄ TESTAAMASSA LINKKI LÖYTYY  TÄSTÄ!!  Joo ite sain vastaukseks oman blogini :) Mut joi käykää tekeen ja antakaa viis tähtee <3  Mut joo eipä mulla muuta mennään postaukseen :)  Kuva: Pixabay 50. Somewhere Only We Know – Keane Todella kaunis biisi ja ihanat sanat. Pari kuukautta sitten kuuntelin tätä ihan koko ajan. Rakastan tämän tunnelmaa! Silloin pari kuukautta sitten tää biisi olisi löytynyt ehdottomasti ylempää, mutta ehkä olen kuunnellut tätä vähän liikaa… MUTTA VAIKKA TÄMÄ ONK

 Heyy 🩷 Mä olin parin yön mittaisella leirillä, joten sieltä en voinut oikein postata. Tai vaikka olisinkin voinut, en halunnut. Halusin vain nauttia :) Nyt kuitenkin olen kotona ja päätin julkaista tekstin, jonka kirjoitin vähän ennen tuota leiriä. Tai itse asiassa kirjoitin alkuperäisen version noin vuosi sitten. Tämä on uudelleenkirjoitettu versio. Alkuperäinen versio ei ikinä tule päivänvaloa näkemään 😶 Kuva: Pixabay Muistan ikuisesti, kun tapasin Juudin ensimmäisissä voimisteluharjoituksissa. Hänellä oli kasvoillaan ihana hymy ja kadehdin hänen voimisteluasuaan, joka oli pinkki. Seisoin yksin nurkassa ja silloin Juudi tuli kysymään minulta, että ollaanko pari. Minä suostuin.  Tulimme toimeen hyvin, emmekä malttaneet lähteä ollenkaan pois urheiluhallista. Kikatimme hysteerisinä pukuhuoneessa ja joimme eväiksi ottamiamme smoothieita. Lähdimme vasta, kun isommat lapset tulivat, mutta senkin jälkeen jäimme vielä pihalle ja ruiskimme toisiamme vesipulloilla alkusyksyn auringonlaskuss

 Moiksu 🩵 Taas olisi lyhyttä säetekstiä luvassa… Mä en oikein tiedä mitä mieltä olen tästä itse. En ole kaikkiin säkeisiin ja niiden rytmitykseen kovin tyytyväinen. Enkä otsikkoon. Mä en keksinyt hyvää otsikkoa joten saa ehdottaa parempaa :) Tässä tekstissä mua inspiroi You Are The Reason -kappale <3 Ps. LTP:llä on muuten uusi linkinvaihtaja, Viljan ajatuksia. Laitan linkin sivupalkkiin ja teen esittelyn kun ehdin 😉 Kuva: Pixabay Yöllä mä karkasin mun ikkunasta Hyppäsin suoraan kaatosateeseen keskelle ruusupensaan piikkejä Juoksin kaupungin kaduil ilman sateenvarjoo Pimeys vaani joka nurkan takana ja muodosti piilevät varjot mun taa Pelko kuiski mä olin läpimärkä Etsin sua kaikkialta kiersin kadut ja kujat käänsin kivet ja männynkävyt mut en löytäny eikä sulla näyttäny olevan kiire tulla esiin Vaikka sun takii mä tän kaiken tein

 Hei rakas 🫶🏻 Mä olen aika innoissani, koska äiti lupasi yrittää varata liput Coldplayn keikalle. Kertokaa kommenteissa jos te olette tulossa sinne :D Tai ainakin ajattelette tulevanne :)  Mutta sitten asiaan, mä kuuntelin musiikkia ja kirjoitin siinä samalla. Mä kuuntelin Olivia Rodrigon drivers licenseä ja inspiroiduin ensimmäisestä lauseesta :) Tässä lopputulos :D Kuva: Pixabay viime viikol mä vihdoin sain ajokortin luvan ajaa  omal autol olin aika innoissaan ja ajelin vaan ympäriinsä aamusta asti aina uuteen aamuun ajamisesta tuli mun terapiaa mä rakastuin  katuihin ja kyliin koko maailmaan ajoin aina siihen asti et meinasin nukahtaa sit menin parkkii kävin takapenkille makaamaan ja yritin nukahtaa kuunnellen sadepisaroita yliajattelin ja haaveilin kirjoitin ikkunaan nimen piirsin viereen sydämen pyyhin sen sit itkin ja kyyneleet valui pitkin mun poskia kilpaa sateen kaa