Linnean tarinapaja

Heyy! 🤍 Ja ihanaa alkanutta vuotta 2023. Toivottavasti tästä tulee mahtava vuosi. Tosin postausten kanssa tämä vuosi ei ole kovin lupaavasti alkanut 😅 Nyt kuitenkin yritän vähän aktivoitua blogin puolella, kun *yrittää keksiä järkevää syytä, mutta ei keksi*. Joka tapauksessa yritän aktivoitua :D Ja asiaan… Tänään saatte lukea lyhyen ja ehkä vähän oudon tarinanpätkän. Mun viimeaikojen teksteistä poiketen tämä ei ole kovin iloinen. Mä itse tykkään tästä tekstinä, mutta en ollut varma julkaisenko. Fiksutyypin sanojen mukaan tämä oli hyvä, joten mä sitten päätin julkaista (joten sinne valitukset, jos et tykkää :D (Ei vaan, mulle voi laittaa kaikki kommentit)) Ps. Parempaa kuvaa saa ehdottaa (tosin sen täytyy olla tekijänoikeusvapaa – eli Pixabay tai Pexels) Kuva: Pixabay Mä muistan ikuisesti sen päivän, kun rakastuin ensimmäistä kertaa. Silloin musta tuntui, että olisin vihdoin kunnolla elossa. Mun vatsa oli täynnä perhosia ja huomasin, kuinka kaunis hän oli. En ollut ennen edes tajunnut

  Moi ja ihanaa joulukuun 27 päivää. Tai no ei hirveän moni tätä silloin lue, sillä postaus on ajastettu kello 23.59 :). Anyways tänään on todella erityinen päivä, sillä Linnean tarinapaja täyttää vuoden. Yhden vuoden. Ajatelkaa nyt, että teille rakkaille olen kirjoitellut jo 365 päivää. Mä en kadu sitä pätkääkään, että tasan vuosi sitten Blogaaja sai uuden blogin. Bloggaaminen on antanut mun elämään niin paljon. Olen kehittynyt kirjoittajana, mutta olen saanut myös elämäni parhaat kaverit. Olen niin kiitollinen, kun saan tuntea teidät ❤️  Muistatte varmasti, että Olivia perusti bloginsa Biancan blogi 28.12. Meidän blogit ovat kasvaneet yhdessä ja nyt me päätettiin tehdä yhteinen spessu.  Mulle merkitsee oikeasti todella paljon, että mun blogi on oikeasti jo vuoden. Muutamalle tyypille mä siitä hypetin aivan liikaa, mutta en siltikään vieläkään tarpeeksi. MÄ EN VAIN VOI USKOA! Siitä on jo vuosi, kun 12-vuotias Linnea alkoi bloggaamaan tietämättä mitään miten saa lukijoita ja näyttökert

 Hyvää joulua sulle ❤️ Tänään on jouluaatto, jota ainakin mä olen odottanut todella pitkään. Vihdoin joulu on täällä! (tosin mä olen itse vähän kipeenä) Teille mä tein postauksen, jossa kerron mun mielestä joulun parhaita asioita. Jotkut ehkä muistavat mun vanhasta blogista postauksen Syksy <3, joten tämä on kuin se – mutta jouluversiona. Ihanaa ja rauhallista joulua sulle! Toivottavasti sulla on ihana joulu ❤️ 1. Tunnelma Tunnelma on ehdottomasti joulun paras asia. Rakastan joulukoristeita, joulun tuoksuja, hämärää eli sitä ihanaa joulun tunnelmaa! Voitko edes kehdata väittää, ettet pidä joulutunnelmasta?  2. Joulukuusi Joulukuusi on yksi joulun parhaita asioita. Jos ei olisi joulukuusta, ei joulu kyllä silloin oikealta tuntuisi. Rakastan sitä tunnetta, kun on kävelemässä taloon sisälle ja tuntee sen joulukuusen tuoksun (aito kuusi pitää olla, eihän muovikuusessa ole tunnelmaa!). Mulla on muuten tällä hetkellä joulukuusen tuoksuinen suihkugeeli :)  Okei takaisin asiaan. Joulukuusen

 Heyy rakas 🤍 Musiikki on mulle sellainen lääke, joka auttaa katoamaan maailmasta ja vähitellen palauttaa mut sinne. Musiikki opettaa myös elämään hetkessä. Kirjoittaminen on sitten sellaista, millä voi kaikki ajatukset purkaa sanoiksi. Tässä postauksessa yhdistyy molemmat. Mä nimittäin laitoin mun Spotify-soittolistan soimaan ja sieltä sitten kirjoitin. Soitin biisejä. Joistakin keksin heti jotain ja jotkut takkusivat, joten skippasin ne ihan suosiolla. Tässä postauksessa ei ole yhtään pakotettua kirjoittamista, mutta suurin osa näistä on täysin tajunnanvirralla kirjoitettu. Tekstit eivät ole selkeitä, eivätkä täydellisiä, mutta ne on suoraan sitä, mitä musiikki mulle tuo. Tekstin otsikon perässä on kappaleen nimi ja artisti, jos haluat vaikka kuulla sen tekstin inspiraation lähteen :D Kuva: Pixabay Onnellinen ( Onnellinen, Robin Packalen) Me kävellään yhdessä tihkusateessa. Vesi ei edes tunnu kylmältä ja märältä, kun oon sun kanssas. Ollaan aina oltu ystäviä, mutta tänään ollaan jot

  Kuva: Pixabay No moikka vaan sullekin ja ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ❤️ Mä vannon, että yritin kirjoittaa jouluaiheisen tekstin, mutta en saanut sitä oikein aikaiseksi… Nyt siis tällainen lyhyt tekstinpätkä, joka ei ole mikään paras, mutta jonkunlainen nyt kuitenkin, minkä kirjoitin juuri äsken. Tätä en muuten hirveästi edes korjaillut :D Okei, ketään ei enää kiinnosta mun höpinät joten päästän sinut lukemaan!  Ei kun hei muuten! Linnean tarinapajalla on uusi linkinvaihtolainen. Tämä uusi blogi on nimeltään Viljan ajatuksia ja aivan fantastinen blogi. Käy katsomassa sivupalkista Viljan blogia <3

 Moi sinä ihana 🤍 Jos postauksen otsikko kuulostaa tutulta, niin sitähän se onkin, sillä tämän tekstin olen julkaissut jo vanhassa blogissani. Te lukijat kuitenkin piditte tästä aika paljon, joten päätin tämän tännekin laittaa. Hope you enjoy!  Omistettu rakkaalle Esterille 🖤🖤🖤 Kuva: Pixabay Kun sä lähdit, jätit mun sydämeen liian ison aukon – aukon mun elämään. Se aukko oli isompi kuin avaruus. Me ei koskaan oltu tavattu kasvotusten, mutta mä kiinnyin suhun liikaa. Sä olit mun elämän valo niinä pimeinä öinä. Sä olit mun elämän tuki, kun meinasin romahtaa. Sä kuuntelit mua aina ja annoit mun valittaa sulle elämästäni. Me oltiin samanlaisia. Molemmat rakastivat syksyä, molempien intohimo oli kirjoittaminen ja molemmat olivat jouluhulluja. Molemmat olivat myös vahvoja ulospäin, mutta sisältäpäin rikki. Mutta silti, toista tuettiin aina – laitettiin tekstiviestiin 20 violettia sydäntä. Tai ei laitettu, sillä tavallisissa tekstiviesteissä ei toiminut emojit. Nyt tätä ei enää ole. Sä et

Hello! 💜 Tänään saatte uuteen jatkotarinaan aloituksen. Tästä samasta postauksesta löytyy sekä ensimmäinen että toinen osa, sillä nämä olivat sen verran lyhyitä, eikä näissä oikeastaan ole mitään mikä varsinaisesti veisi juonta eteenpäin. Oikeastaan vähän hahmoihin ja tilanteeseen tutustumista.  Tämä jatkotarina kertoo vanhasta ystävyydestä ja luottamuksesta. Voiko enää toiseen luottaa, jos hän on joskus särkenyt toisen sydämen? Tätä tarinaa kerrotaan kahden eri henkilön kautta, joten älä ihmettele, jos toisessa osassa yhtäkkiä kertoja kuulostaa erilaiselta kuin edellisessä :) Sitten mulla on vielä ilmoitus. Järjestän Olivian (Olivian tarinablogista) kanssa Kumpi todennäköisemmin -spessun. (Hehee, mä en kerro mikä spessu se on :)) Saatte siis laittaa tähän postaukseen tai Olivian blogiin Kumpi todennäköisemmin -kysymyksiä. Toivottavasti saadaan niitä paljon! Kysymyksiä saa lähettää 1.12 asti. Ps. Tämä upea spessuidea on Oonalta ja Ainolta Tarina-akatemiasta 😍 Kuva: Pixabay Menneen ta

 Moiksu sinä ihana! 🤍 Mä päätin nyt palata mun tauolta. Olen kirjoitellut aika paljon erilaisia tekstejä, joista todellakaan kaikki eivät ole täydellisiä, mutta tämän päätin julkaista. Jos muuten et halua lukea talvista tekstiä ihan vielä, niin älä lue tätä 😅 Virallisesti voimme nyt kuitenkin juhlistaa Linnean virallista talvikauden avaamista :D  Sitten mulla on vielä ilmoitus. Aion siis pitää Q&A:n. Voit kirjoittaa kysymyksiä tämän postauksen kommentteihin tai jos et jostain syystä pysty tai halua laittaa niitä tänne, niin laita esim. Wattpadiini (@tarinataikoja) tai jonnekin muualle mihin keksit :)  Ps. Tämä teksti on omistettu mun muutamille ystäville, joiden kanssa on helppoa ja sallittua olla täysin oma itsensä. Love u 🤍 Teihin tutustuminen oli mun elämän paras lahja!  Ps. Parempaa otsikkoa saa ehdottaa :) Katselen lumisadetta ihastuneena. Kaikki lumihiutaleet putoilevat hiljalleen kohti maata kylmässä talvi-illassa. Jouluvaloköynnökset valaisevat hiutaleet ja se tekee lumi

 Hello! Syksy on jo pitkällä, minkä oletkin varmasti jo huomannut. Minun mielestäni syksy on paras vuodenaika ja se johtuu ainakin siitä, että ulkona on niin kaunista silloin. Kuvittele nyt kauniita puita, joiden lehdet ovat punaisia, keltaisia ja oranssejakin. Noh, asiaan. Tässä tekstissä saat siis lukea syksystä. Toivottavasti pidät 🧡 Kuva: Pixabay Kauniit syksyn värit piirtyvät paperille, kun luonnostelen värikästä vaahteraa. Vaahteran lehdet ovat yksi lempiasoistani syksyssä ja siksi haluan ikuistaa ne tähän mahdollisimman aidosti.  Istun lähipuiston penkillä ja vähän väliä vilkaisen syksyistä vaahteraa, jotta piirustuksesta tulee aito. Tiedän, että onnistun siinä, sillä olen taitava piirtäjä. Olen silti epävarma, sillä epäilen että piirustuksen teema ei välttämättä välity muille. Vaahteran osaan kyllä piirtää, mutta en mitenkään voi osata loihtia lämmintä kaulahuivia, jollaista rakastan ja joka on nytkin kaualassani. Tai tietysti voisin piirtää sen. Voisin piirtää vaikka ihmisen