Entä jos aurinko ei nousekaan

 Heyy 💗 Tervetuloa uuteen postaukseen. Tällä kertaa vuorossa ei ole romantiikkaa, eikä säetekstiä, joten voidaan olla yllättyneitä :D Mä en tiedä oikeastaan tykkäänkö tästä vai en. Mutta joo, julkaisin nyt kuitenkin. Toivottavasti sä tykkäät :)

(Joo tällanen kommentti kaksi päivää postauksen kirjoittamisen jälkeen julkaisupäivänä: ei, en todellakaan tykkää tästä :D)

Kuva: Pixabay

Aurinko laskee ja taivas risteilee kauniissa illan väreissä. Viimeiset valonsäteet kurkottelevat kohti piiloaan. Taivas tummuu ja se muuttuu syvänsiniseksi. Tähdet syttyvät taivaalle. Onkohan joku niistä meidän aurinkomme nukkumassa? Olisi aika hauska ajatus, jos olisi. Ei kuitenkaan ole, sillä auringon täytyy valvoa maapallon toisella puolella. Se on aika surullista, sillä aurinko ei saa ikinä nukkua – eikä kyllä kuukaan. 

Kuun täytyy jaksaa pimeyttä. Sen täytyy joka ilta näyttää itsestään vain tietty osa, ettei ihmiset mene aivan sekaisin. Täysikuu on sille helpointa aikaa. Vaan ei muille. Täysikuu on uhkaava. Se on täynnä taikaa – maagisia voimia, jotka eivät voi olla vain hyviä. Siinä on varmasti pimeää taikuutta. Mitä jos täysikuun tarkoituksena on saada kuu valtaan? Hylätä aurinko kokonaan. Entä jos ei enää tulisi uutta aamua? 

Se kuu on uhkaava. Se on kirkas ja iso. Siitä vain huokuu sellainen synkkyys ja pelko. Mä suljen pimennysverhot, mutta silti kuunvalo tunkee sen läpi muhun. Mä suljen silmät, mutta vaistoan edelleen sen kuun. Vaistoan, että kaikki ei ole hyvin. 

Istun sängylläni kuulokkeet korvilla. Pelkään. Pelkään, että enää ei nouse aurinko. Tuijotan puhelintani ja googletan täysikuuta. Muka lumoavan kaunis… 

Pyörin peittoni alla. Minua väsyttää aika paljon, mutta ei nukuta. Päässäni pyörii tuhannet ajatukset huomisesta, eilisestä, maailmasta, elämästä, kuolemasta ja kaikesta mahdollisesta. Yritän myös lohduttaa itseäni – aina ennenkin ollaan selvitty. Ei ole tullut mitään maailmanloppua. 

Lopulta nukahdin levottomaan uneen, jossa näin ihmissusia ja jotain mystisiä taikavoimia. Nukuin vaan. En tietenkään tiedostanut valvemaailmaa siinä kohtaa. Minulla ei ollut mitään hajua, että olin ollut oikeassa. 

Seuraavana aamuna aurinko ei enää noussut. Kuu ei sammunut. Se jatkoi loistamistaan taivaalla. Kukaan ei enää herännyt. Ihmiset vaipuivat ikuiseen uneen – jokainen. Minä olin tiennyt tämän. Kerrankin olin oikeassa, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Nyt oli vain aika nukkua ja uneksia niistä pahoista voimista. Kuu oli onnistunut hypnotisoimaan koko ihmiskunnan.