Keskikesän juhla

 Moi muru <3 Mä yritin tällä kertaa kirjoittaa vähän pidemmän tekstin – ja onhan tämä nyt vähän pidempi :) Tämä on oikeastaan kirjoitettu tajunnanvirralla, johon sain inspiraatiota kuvasta (mä en yleensä inspiroidu kuvista). Oli vaan pakko saada käyttää sitä kuvaa :D

Kuva: Pixabay

Se juhannuskokko rätisi niin upeasti. Tulen leimahdukset näyttivät niin kauniilta siinä kesäisessä juhannusillassa. Minä katsoin kokkoa ihastuneena. Se oli kaunis. Kaverinikin olivat ilmeisesti samaa mieltä, sillä kerrankin he olivat hiljaa – ja se oli ihme. 

Mikään ei kestä ikuisesti ja pian juhannuskokon viehätys laski. Minä ja ystäväni Peppi sekä Elia lähdimme niin sanotuille jatkoille. Tai niin me sitä leikkisästi kutsuimme. Emme me nyt olleet mitään alkoholia menossa juomaan, sillä me olemme yllättävän järkeviä. Kyllä mekin nyt mopoautoon yritämme kolmistaan mahtua ja käymme joskus välitunneilla kaupassa, mutta ne tapahtuvat kuitenkin lain sisäpuolella. Tai no, se mautojuttu ei välttämättä, mutta yritämme me silti olla varovaisia. 

Me ajoimme Ruusujärven rantaviivaa pitkin ja nautimme keskikesästä. Bongailimme myös muita juhannuskokkoja, mutta emme löytäneet mitään hienoa. Elia etsi Snapchatistaan, että löytyiskö jostakin alkoholittomia juhlia. Yllätys, ei löytynyt. 

Lopulta päätimme mennä vain Pepin luo grillaamaan ja nauttimaan vain yöttömästä yöstä. Oli sekin ihan hauskaa. Söimme makkaraa ja maissia. Grillasimme vaahtokarkkeja ja laitoimme niiden päälle kasan kinuskikastiketta. Maistui muuten hyvältä! 

Kikatimme vähän kaikesta sokerin takia ja keksimme vielä mennä yöuinnille Ruusujärvelle. Tummansininen vesi suorastaan kutsui uimaan. Me vaihdoimme uimavaatteet ja rikoimme tyynen vedenpinnan. Hyppäsimme laiturilta käsi kädessä syvään veteen – ja nauroimme. Nauroimme yhdessä ja aloimme roiskia vettä toisiamme päin. 

Uimme pitkään, mutta kello kolmelta mekin kyllästyimme ja menimme takaisin Pepin luo. Jäimme terassille juoruilemaan ja samalla minä ja Peppi askartelimme kukkaseppeleitä. Elia valitsi musiikkia ja laittoi kaiuttimesta hiljaisella äänellä soimaan jonkun soittolistan soimaan. 

~

Tuo on aivan ihana muisto. Oikeastaan minä muistelen lämmöllä kaikkia muistoja Pepin ja Elian kanssa. Meillä oli niin ihana trio, Aurelia, Peppi ja Elia. Me kolme. Eliaa kiusattiin pienempänä ainoana poikana, mutta vähitellen me kaikki opimme pitämään hänen puoliaan. Kaikilla kolmella oli vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Se teki meistä kolmesta täydellisen kaveriporukan. Olimme erottamattomia. Totta kai ystävyys muuttui aina, kun kasvoimme, mutta silti me kolme säilyi. 

Tuona kesänä ennen yhdeksättä luokkaa kaikki kuitenkin muuttui. Ei ollut enää meitä. Elia sekoittui mukaan huumeisiin. Hän yritti salata sen ensiksi minulta ja Pepiltä, mutta ei se pitkään onnistunut. Yritimme kuitenkin tulla hänen kanssaan toimeen. Elia kuitenkin koukuttui aika pahasti, eikä enää viettänyt aikaa meidän kanssamme. Se oli kamalaa, sillä olimmehan olleet aina kaikki yhdessä. 

Minä ja Peppi kuitenkin tajusinme, ettei tilanne parantuisi ennalleen, joten olimme vain kahdestaan. Ei se tuntunut samalta. Siitä puuttui se kolmas. Tapasimme välillä, mutta aina vain harvemmin. Minä sain uuden kaveriporukan, missä oli hauskaa. He ottivat minut lämpimästi mukaan ja minä tietysti myös hyppäsin innokkaasti heidän kanssaan. 

Vähitellen Peppi unohtui. Ei tietenkään kokonaan, mutta en esimerkiksi uskaltanut vain soittaa hänelle. Hänen Instagramista näin, että Peppi oli aloittanut uinnin ja ilmeisesti saanut sieltä uusia kavereita. Eliasta taas en tiennyt mitään, mutta ei hän ollut kuiville päässyt. 

Minun lempivuodenaikani on edelleen kesä ja lempijuhla juhannus. Siihen liittyy niin paljon ihania muistoja, vaikka myös niitä ikävämpiä. Juhannukset vietän nykyään mun uuden kivan kaveriporukan kanssa, mutta joka juhannus minä muistelen Peppiä ja Eliaa. Aina kukkaseppelettä kasatessa poimin siihen ruiskukkia, jotka olivat Pepin lempikukkia. Muistot säilyvät aina. Ei niitä kukaan oikeasti unohda – varsinkaan niitä tärkeimpiä.