Ajatuksia elämästä

 Heipss 💕 Tänään meillä on vuorossa muutamia lyhyitä tekstinpätkiä nuorten näkökulmasta. Tai siis kaikki mun tekstithän on kirjoitettu mun päästä (tai siis siellä ne ovat syntyneet), mutta tässä on nyt pääasiassa se nuoren mieli. Näistä osa on jo vähän vanhempia, mutta mä päätin laittaa niitä tähän silti. Hope u enjoy <3

Kuva: Pixabay

Hiljaa, hiljaa

Mitä jos mä aloittaisin tämän tekstin sanomalla, että mä olen ujo? Kuinka sä reagoisit? Ajattelisitko heti, että nah, taas joku ujo tulee valittamaan vain siitä ettei uskalla puhua, eikä tiedä mistä puhuisi. No, kokeillan silti aloittaa niillä sanoilla.

Mä olen ujo – tai oikeastaan en käyttäisi sitä sanaa, vaan hiljainen. Minä nimittäin uskallan puhua aika paljon, mutta en tykkää sanoa ajatuksiani ääneen. Nimenomaan ääneen, sillä minulla on paljon vahvoja mielipiteitä. En vain halua sanoa niitä ääneen. Ja kyllä, kyse on haluamisesta. 

Oikeastaan koulussa on sama asia. Kaikki luulevat, että minulla ei ole ajatuksia tai tunteita – oikeasti minulla on niitä paljon. En vain tykkää puhumisesta. En pidä ihmisistä ja ujouteni takia kaikki katsovat vinoon ja juoruavat. Tällaista on elämäni.

- 4.11.2022

~

Kuka, mitä, missä? 

Hänellä on kädessään aina se sama sanomalehden artikkeli, jonka paperi näyttää vanhalta ja varmasti se onkin, sillä myös artikkelin teksti – tai ainakin otsikko on kaunokirjoituksella tehty. Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan tiedä, mistä lehtijuttu tarkalleen kertoo. Hän nimittäin pitää siitä huolen. Jos joku lähestyy, hän kääntyy nopeasti poispäin ja suojaa sanomalehden kädellään. 

Jos hän lähtee kävelemään, hahmo sulloo artikkelin pitkän mustan takkinsa sisään ja vetää hupun tiukasti päähän. Ja kyllä, hahmo – kukaan ei nimittäin ole täysin varma, kuka tämä mystinen henkilö on. Tai no onhan hän se, joka istuu takarivissä ulkotakki päällä katse tiukasti eteen. Eikä takista edes huomauteta, sillä opettajatkin taitavat pelätä häntä. 

Hän on se suuri mysteeri, johon kaikki haluaisivat vastauksen. Kuka hän on? Mistä lehtiartikkeli kertoo ja ennen kaikkea, miksi hän piilottelee sitä? 

- 18.11.2022

~

Teenager

Osaatko sä kuvailla millaista on teini-ikäisen elämä? Mä en osaa, sillä se on niin sekavaa paskaa kuin vain voi olla. Ekana tulee menkat ja niiden mukana sitten ihanat krampit. Sen jälkeen erehdyn kurkistamaan pikkuveljen kauppakassiin ja saan puhelinkiellon. Reilua, eikö? 

Ensinnäkin ajatteleeko äiti, että olisin niin addiktoitunut puhelimeen, etten pärjää ilman. No, hän on väärässä. Mä nimittäin teen aika paljon muutakin, koska en ole kuin muut. Mä haluan olla ilman puhelinta. Okei, se ei ollut se pointti.

 Vaan se, että miksi elämä on näin helvetin vaikeaa.

- 26.11.2022

~

My star

Sinä olet minun tähteni. Olet se kirkkain valopilkku taivaalla – mitä mustempi taivas, sitä kirkkaammat tähdet. Sinä olet aina tähti. Silloinkin kun olet ihan heikoimmillasi, minä en voi kuvitella söpömpää tyyppiä kuin sinä. Olet aina minun tähteni. Joka tilanteessa, joka hetkessä.

- 30.12.2022

Fun fact: Kirjoitin tämän tekstin myös englanniksi 😅

~  

Painajainen – mutta se on totta

Yleensä mä olen iloinen, kun aurinko uskaltaa talvella esiin. Nyt mä en kuitenkaan ole kovin iloinen. Mua ahdistaa. Ahdistaa, koska äiti kertoi hänen miesystävänsä tulevan meille viettämään meille joulua. 

Mua ahdistaa aina, kun se mies on meillä, mutta nyt vielä enemmän, sillä joulu on juhlapäivä – juhlapäivä perheen kanssa. Äitiä ei kiinnosta me loput lapset pätkän vertaa, kun hän on sen rakkaansa kanssa. 

Jos sä et ole kokenut samaa, sä et ymmärrä. Ajattelet vain, että ei se noin kamalaa voi olla. Mutta on se. Siinä kaikista pahinta on se, ettei äidille voi enää puhua. Hän sanoo vain, että yritäpä sopeutua. Silloin jää aivan yksin ahdistuksensa kanssa. 

Olin ennen iloinen tyttö, joka innokkaasti teki läksynsä (joo, se on outoa), kävi ulkona ja leipoi mielellään teeleipää välipalaksi. Mä en ole enää se sama henkilö. Nykyään mä vain makaan päivät sängyllä ja kuuntelen äidin naurua. Äiti ei ole yhtään kiinnostunut musta. Iltaisin itken itseni uneen ja unohdan pestä meikit. Aamulla herään ripsarit levinneinä ja joudun pestä me hirveässä kiireessä pois. Aamupala jää usein välistä, enkä mä koulussakaan syö mitään perunan palasia. Siinä mä laihdun, enkä jaksa välittää.

Tämä kuulostaa masennukselta ja syömishäiriöltä, mutta oikeasti kaikki johtuu tästä ahdistusmöykystä. Eli terkkuja äidille vaan :)

- 31.12.2022

Huom! Tuo edellinen teksti ei liity mun omiin kokemuksiin, eli ei tarvitse olla huolissaan 😘

~

Mun rakas

Niin vahva tyttö ihan kaikin puolin

Rakastan

Enkä oikeesti kestä

koska se on maailman söpöin 

ja ihanin

ja täydellisin

Oikeesti mä haluaisin antaa sille vaan sen turvapaikan

Ja antaa sen olla ihan oma itsensä

koska sitä mä arvostan

Haluaisin

että se tietäisi kuinka upee on

- 22.3.2023 ❤️

Fun fact: Tämän mä vain kirjoitin Snapchattiin, mutta sitten ajattelin laittaa sen tännekin <3

~