Sydämen huutoa – Missä ikinä oletkaan #3

 Hey sinä rakas murunen 🤍 Toivottavasti sulla oli kiva päivä :) Mulla oli yllättävän hyvä päivä maanantaiksi, mutta kaverin puolesta yksi juttu harmittaa vähäsen. (Ei vähäsen, vaan todella paljon). Ihanaa olla taas täällä, kun postausväli on vähän venähtänyt 😅

Tänään saatte kuitenkin Missä ikinä oletkaan -jatkotarinan kolmannen osan. Tämä osa on lyhyt, enkä tykkää siitä itsekään, mutta antaa nyt tämän kerran mennä. Nelososa on parempi – lupaan. Nyt kuitenkin päästän sut lukemaan <3



…♡:lla Lumia (laita viestiä pls: 040 332 4530) xxx


Mitä hittoa? Luin kirjeen vielä uudestaan kolme kertaa, enkä vieläkään sisäistänyt sitä. Laitoin Spotifyn pauselle ja luin kirjeen vielä kerran. Teksti oli edelleen sama. Lumia halusi tutustua uudestaan – ja muisti minut edelleen. Siitä olin iloinen ja minun teki mieli heti lisätä Lumian puhelinnumero. Halusin soittaa hänelle ja puhua kaikesta. Kertoa ihan kaiken tapahtuneen. Mutta…

Siinä oli yksi mutta. Lumia oli viime kerralla hylännyt minut kokonaan. Hän meni Ennen luokse ihan noin vain – välittämättä minusta lainkaan. Nyt Lumia kyllä lupasi, ettei tekisi samoin, mutta voiko ihmisiin luottaa sataprosenttisesti, jos ne ovat joskus jo pettäneet – vaikka väittäisivät kasvaneensa?

Ei. Ei voi. En ainakaan minä. Lumiaa on ikävä – ei niin paljon kuin ennen, mutta ikävä kuitenkin. Olisi kiva taas viettää aikaa yhdessä, mutta edelleenkään en voi luottaa häneen. Voisimme toki tutustua ja alkaa juttelemaan. Voisimme oppia tuntemaan toisemme paremmin. Voisimme puhua toisillemme arjestamme – nimenomaan arjesta. En pystyisi kertomaan Lumialle tärkeimmistä asioistani. En luottaisi häneen täysillä. Kannattaako sellaista ystävää hankkia? 

Ei.

 Ei kannata, mutta koska olen minä – sekalainen Hilja-tyttö – teen vähän mitä sattuu ja yritän tietysti saada Lumian takaisin. En osaa selittää miksi teen sen. Tiedän sen olevan väärin, mutta minulla on ollut niin ikävä aitoa sydänystävää, että pääni päättää tehdä vähän outoja juttuja. 

Lisää uusi yhteystieto. Etunimi. Sukunimi. Puhelinnumero. Pian minulla oli Lumian puhelinnumero puhelimessani. Avasin viestisovelluksen ja kirjoitin yksinkertaisesti:

Moi! T: Hilja

Se viesti oli vasta alkua, vaikka tuossa kohtaa se tuntui tarinan lopulta. Kuin vihdoin olisi koittanut onnellinen loppu, johon olisi kiva lopettaa lukeminen. Näin ei kuitenkaan käynyt. 

Aloimme juttelemaan Lumian kanssa Messengerissä. Aluksi se oli vain pientä small talkia – miten menee, missä koulussa olet, onko sulla hyviä ystäviä entäpä oletko maistanut sitä Fazerin uutta suklaata? Vähitellen aiheet kuitenkin muuttuivat yksityisemmiksi. Onko poikaystävää, oletko ylipäätänsä hetero? Miten raha-asiat? Oletko vielä neitsyt? 

Vastailin kysymyksiin välillä innokkaasti, mutta välillä epäröin. Voisiko Lumia käyttää tuota minua vastaan? Miksi häntä ylipäätänsä kiinnostaa? 

Puhuimme joka iltapäivä koulun jälkeen ja iltaisin, kun olisi jo pitänyt nukkua. Meillä oli hauskaa. Nauroin monta kertaa ja nukahdin hymyssä suin. Ajattelin, kuinka vielä ystävystyisimme. Mutta kaikki ei ole aina kovin yksinkertaista. Oli myös päiviä, jolloin kirjoittaminen Lumialle tuntui vaikealta. Jokainen kirjain takkusi, enkä uskonut tähän uuteen ystävään pätkän vertaa. En ymmärtänyt itseäni. 

***

Nähtäiskö hei joskus? Mä olen tulossa Helsinkiin ensi viikolla.

Hiljaisuus. Liian pitkä outo hiljaisuus. Viesti vilkkui puhelimeni ruudulla. Näyttö ehti pimentyä monta kertaa, ennen kuin sisäistin tekstin. Nähtäisiinkö? Me kaksi. Ihan kohta. Niin kuin ennen. 

”Mitä ihmettä”, kuiskasin hiljaa itsekseni. En oikeasti osannut sanoa mitä ajattelin. En edes saanut ajatuksiani kasattua pään sisällä. Jos joku on kokenut saman, hän ymmärtää mitä ajattelen. Niin uskomaton tunne. Jotakin positiivisen ja negatiivisen välimallia, mutta samalla niin selkeästi molempien äärilaidoissa. 

Joo! Kerro tarkemmin lähempänä :)

Siinä se sitten oli – minun vastaukseni siis. Noin päätin lopulta vastata, vaikka sydämeni huusi vain ei. Katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 


Kommentit

  1. Mä en varmaan ole oikea ihminen arvioimaan tällaisia tekstejä, mutta mä ainakin tykkäsin. Siis oikesti, en ymmärrä mikset tykkää tästä? Niin ihana ja samaan aikaan... vähän sellaista "odottelua", että mitä tapahtuu, missä on käännekohta? Hyvällä tavalla, tietenkin :) Mutta yks ongelma... MITEN SÄ KEHTAAT JÄTTÄÄ JOTKOTARINAN TÄLLAISEEN KOHTAAN?! >:( Mä en oikeasti malta odottaa, mitä tässä vielä tapahtuu! Voitko sä luvata, että jatkat tätä mahdollisimman pian? Tää on niin IHANA! :3

    VastaaPoista
  2. Sehän meni hienosti, saatkin sitten vastata kahteen kommenttiin! :o))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun mä kirjoittelen täällä itsekseen... Se kommentti siis lähti kahdesti ja näköjään nyt hävis jonnekin. Älä välitä mun sekoiluista tai siitä, että spämmin sun blogin täyteen turhia kommentteja... 😂

      Poista
  3. Joo, tää on enemmän tällaista odottelua, mut kohta alkaa kyllä tapahtua eiköstävaan. Ihan sujuva, jäädään oottelemaan seuraavaa :))

    VastaaPoista
  4. Uu. Hyvä. Okei toi kuulosti aika tyhmältä. :D Mä siis pidin tästä ja mä odotan seuraavaa osaa paljon 🤍 Vähän joo tällaista odottelua ja tapahtumien kertomista jälkikäteen eikä silleen tarkasti, mutta mä uskon että seuraavassa osassa alkaa tapahtua. :) Negatiivista (koska sitähän Annin kommenteista aina löytyy): tuntuu jotenkin ihan vähän epäloogiselta, että Hilja muistelee jotain kakkosluokalla (eikö se ollu kakkosluokalla…?) tapahtunutta niin, että uskoo Lumian olevan edelleen samanlainen, vaikka niin pieninä kaikki on tosi erilaisia. Silti mä ymmärrän sen ja oikeestaan nyt musta tuntuu siltä, ettei olis ees pitänyt sanoa, koska se sopiikin tähän, mutta sanon nyt silti. :D Hilja vaikuttaa tosi ihanalta, ja Lumiakin mielenkiintoiselta, ja molemmilla on tosi kivat nimet. 💕 Linneamainen tarina muuten - sun kaikki tekstit on tosi linneamaisia, sulla on ihanan tunnistettava kirjoitustyyli (toisin kuin mulla) 💙💙

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit <3 En pakota, mutta kommentit ovat aina superihania 🫶🏻

Suosituimmat postaukset:

Kuulumisii

Missä ikinä oletkaan (osat 1 ja 2)

Kuin lumihiutale