Älä luota rakkauteen

Heyy! 🤍 Ja ihanaa alkanutta vuotta 2023. Toivottavasti tästä tulee mahtava vuosi. Tosin postausten kanssa tämä vuosi ei ole kovin lupaavasti alkanut 😅 Nyt kuitenkin yritän vähän aktivoitua blogin puolella, kun *yrittää keksiä järkevää syytä, mutta ei keksi*. Joka tapauksessa yritän aktivoitua :D

Ja asiaan… Tänään saatte lukea lyhyen ja ehkä vähän oudon tarinanpätkän. Mun viimeaikojen teksteistä poiketen tämä ei ole kovin iloinen. Mä itse tykkään tästä tekstinä, mutta en ollut varma julkaisenko. Fiksutyypin sanojen mukaan tämä oli hyvä, joten mä sitten päätin julkaista (joten sinne valitukset, jos et tykkää :D (Ei vaan, mulle voi laittaa kaikki kommentit))

Ps. Parempaa kuvaa saa ehdottaa (tosin sen täytyy olla tekijänoikeusvapaa – eli Pixabay tai Pexels)

Kuva: Pixabay


Mä muistan ikuisesti sen päivän, kun rakastuin ensimmäistä kertaa. Silloin musta tuntui, että olisin vihdoin kunnolla elossa. Mun vatsa oli täynnä perhosia ja huomasin, kuinka kaunis hän oli. En ollut ennen edes tajunnut, että akne voi olla ihmisen paras piirre ulkoisesti – akne oli nimittäin yksi asia, johon hänessä rakastuin (jep, älä kysy). 

Tiedän, miltä tuntuu rakastua. Se on maailman paras tunne siinä hetkessä. Vain haluaa, haluaa, haluaa niin paljon sitä omaa ihastusta. Rakasta, täydellistä, upeaa, täydellistä, täydellistä ihmistä. 
Valitettavasti mä tiedän myös, miltä tuntuu kun sydän murskataan kahtia. Tai kahdesta en tiedä – varmaan ainakin kymmeneen eri osaan. Sydänsirpaleiksi. Se tuntuu oikeasti siltä kuin sydän olisi täynnä lasin sirpaleita – sellaisia teräviä ja pieniä. Ja sitten ne sirpaleet viiltävät sydämen rikki.

 Ajatuskin sattuu. Sattuu ajatella, kuinka sydämestä tulee pientä sydänmurskaa. Tietää, ettei siitä sittenkään taida tulla yhtään mitään – minun ja hänen suhteesta siis. Kuvittelin liikaa. Tämänkin kohdalla, vaikka ajattelin, että näin suuren rakkauden olisi pakko olla molemminpuoleista. Vaan ei. Eipä ollut.

Suru. Viha. Kyyneleet. Paiskominen. Raivokohtaukset. Ahdistuskohtaukset. Suklaan tolkuton syönti. Veitsi. Veripisarat. Viiltävä kipu. Puuteri. Vähän lisää kipua. 

Ahh, kiitos Kusipää (isolla K:lla). Iso kiitos hänelle, kun meni rikkomaan kokonaisen sydämeni! Nyt se on kymmeninä sirpaleina jossain-ties-missä. Ja sanonpahan vain, että sitä ei mikään tavallinen anteeksipyyntö korjaa. 

Kommentit

  1. Oikeasti - hyvin, kauniisti ja tosi taitavasti kirjotettu, mutta kun ei, niin ei. Sä olet edelleen mun lempparibloggaaja, mutta tää ei jostain syystä iskenyt samalla tavalla kuin sun tekstit yleensä. :) Aihe taitaa olla niin kulunut ja käytetty, että tähän olisi ehkä tarvinnut jotain uutta ja erilaista? Muuten hyvä! *kirjoittaa koulun koneella kesken tunnin, nauruemoji*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kiitos 🖤 Erityisesti kiitos siitä, että mä olen sun lempi bloggaaja <3 Mä olen itse asiassa samaa mieltä, että tämä aihe on aika käytetty, mutta päätin nyt silti julkaista.

      Poista
  2. Mä olen jo kertonut mielipiteeni, mutta sanotaanpa täälläkin, että tää on ihana. Eikä mulle tarvitse valittaa sitä paitsi kaikkihan pitää tästä :))

    VastaaPoista
  3. Niin ihana. Ihanaihanaihana. 🖤 Tässä ei ollut oikeastaan mitään sellaista huikean erikoista, mutta silti tää on ihana. Ihana. Varmaan ainoa sana mitä kykenen nyt sanomaan. 😭 Vika kappale tuntui tönköltä, mut ei se vaikuttanut tän ihanuuteen. 🤍

    Miks musta tuntuu et sä osaat kirjoittaa kauhean ihanasti, mut sitten vika kappale jää todella usein vajaaksi? Tälleen mä oon huomannut.

    Ihana :3

    VastaaPoista
  4. Okei, tässä on tunnetta. Se on ehdottomasti tekstin paras puoli, mutta mä en ihmeemmin pidä tän tyyppisistä pätkistä yleensäkään, ja tuntui, että oon jo lukenut ainakin viisi samanlaista aiemminkin. Mut vaikka se onkin aika moneen kertaan käytetty, ainakin siitä näkee selkeästi ajatuksen takana, ja että sä et yrittänyt kirjoittaa vaan JOTAIN, sä halusit kirjoittaa TÄSTÄ.

    VastaaPoista
  5. Joo, samaa mieltä kuin ? ja Olivia, että vähän ehkä liian kulunut/käytetty aihe. Jotenkin tuntui myös siltä, että tähän olis sopinut puhekieli paljon paremmin kuin kirjakieli - joten mä vaan kuvittelin tän puhekielelle haha :D Noi kolme keskimmäistä kappaletta oli oikeesti tosi hyviä, vika ja eka tuntui ehkä vähän epäluontevilta tai jotain. Ekan syytä en osaa sanoa, vikassa toi huutomerkki häiritsee 😅 Ihana ja linneamainen teksti 💕💕

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ihanaa jos kommentoit <3 En pakota, mutta kommentit ovat aina superihania 🫶🏻

Suosituimmat postaukset:

Kuulumisii

Missä ikinä oletkaan (osat 1 ja 2)

Kuin lumihiutale