Voiko elämää peruuttaa?

 

Kuva: Pixabay

No moikka vaan sullekin ja ihanaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ❤️ Mä vannon, että yritin kirjoittaa jouluaiheisen tekstin, mutta en saanut sitä oikein aikaiseksi… Nyt siis tällainen lyhyt tekstinpätkä, joka ei ole mikään paras, mutta jonkunlainen nyt kuitenkin, minkä kirjoitin juuri äsken. Tätä en muuten hirveästi edes korjaillut :D Okei, ketään ei enää kiinnosta mun höpinät joten päästän sinut lukemaan! 

Ei kun hei muuten! Linnean tarinapajalla on uusi linkinvaihtolainen. Tämä uusi blogi on nimeltään Viljan ajatuksia ja aivan fantastinen blogi. Käy katsomassa sivupalkista Viljan blogia <3



Kun mä sanoin, että haluan lopettaa tämän, tein elämäni suurimman virheen. En tarkoittanut sitä oikeasti, vaan tein sen hetken mielijohteesta. Oikeasti välitin – ja välitän – susta ihan helvetisti. Sä olit mulle se, kenelle voin kertoa kaiken. Ei tarvinnut pelätä, että hylkäät tai alat selän takana hihittelemään. Sä olit mulle se koti, jonka seinät eivät pettäneet – jossa sai itkeä ja nauraa, olla täysin oma itsensä. 

Kunpa mä saisin tuntea niin uudelleen. En kuitenkaan saa, sillä silloin joskus pilasin kaiken. Huusin, että häivy tästä maailmasta. Ja niinhän sinä häivyitkin täältä fyysisestä maailmasta, mutta et minun mielestäni. Sinne sä jäit kummittelemaan, etkä ihan heti ole lähdössä. Särjit mun sydämen niillä teoillasi, mutta enhän mä silti voinut lakata rakastamasta. Rakastan sua edelleen.  

Kaikki käskee vain unohtamaan sut. Sanovat, että et muka ole tarpeeksi hyvä mulle. Ne eivät kuitenkaan tajua yhtään mitään. Sä merkitset mulle kaiken sen jälkeenkin. Ehkä sait mut epävarmaksi, mutta epävarmuuksista ihmiset vahvistuvat. Ja rakkaus ei koskaan kuole. Mun rakkaus sua kohtaan ei kuole, vaikka tekisit mitä – sen lupaan. 

Sun kanssa oli niin hauskaa jutella ja kuulla kun sanoit, että rakastat. Kerroit mulle salaisuuksiasi ja kuuntelit mun omiani. Ymmärsit mua, etkä halunnut häipyä luotani – niin kuin en minäkään sinun. 

Se oli aitoa rakkautta. Nykyään se on yksipuolista ja täynnä rakkauden sirpaleita, joita ei voi ehkä koskaan kasata kokonaiseksi.

Kommentit

  1. Ahaaaah! Nyt mä taidan oikeasti käsittää millainen on "linneamainen". :D Ei sitä voi selittää, mutta kyllähän sen huomaa näistä sun teksteistä. :D

    Tässä oli jälleen kerran kaunis idea, mutta jotenkin olisin kaivannut tähän jotain lisää. Jotain erikoista. Tällaisia tekstejä on tullut luettua useampia. :'D

    Huomasitko muuten, että alkuhöpinöiden jälkeen tämä teksti alkaa suoraan? Mulla meni hetki tajutessa että ne kuuluu erikseen. :)

    Mutta toi viimeinen kappale on iiiiiihaaaaanaaaaaaa! Niin kauniisti sanottu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella, todella, todella paljon ihana Perho 🤍 Tällainen palaute on niin arvokasta! Viimeinen kappale on munkin mielestä paras 😉
      En muuten huomannut, että teksti alkoi suoraan alkuhöpinöistä. Laitoin siihen sellaisen viivan, mutta se ei nyt näkynytkään valmiissa postauksessa. Korjasin asian nyt :D

      Poista
  2. Joo, tämä on kyllä aika "linneamainen" :D Tykkäsin! Kaunis ja... Hmm, miksikä sitä nyt sanoisi...? Haikea? No kuitenkin ihana – oot supertaitava kirjoittamaan! <3

    VastaaPoista
  3. Ei ehkä ihan sun parhaita mutta hyvä kuitenkin 🧡 Tykkäsin paljon tästä kirjoitustyylistä, mutta en tiedä, ehkä tämä silti jäi vähän laimeaksi tai sitten olen vain lukenut liikaa tämäntapaista 🤷‍♀️ Joulupostausta odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 🤍 Ei munkaan mielestä paras teksti :) Joulupostaus tulee kohta, jos keksin jotain hyvää :D

      Poista
  4. Ihana 💜 Jotain jäi puuttumaan, se palanen, joka olisi tehnyt tästä selkeämmän kokonaisuuden, mutta mitäpä siitä :) plussaa aivan ihanasta tunnelmasta, kaunista <3 <3

    VastaaPoista
  5. Todella ihana, kaunis ja jotenkin surullisenkaihoisa <3
    Olen samaa mieltä, ei ehkä paras sun teksteistä ja tästä ehkä puuttui jotain, mutta muuten vaan niin kaunis ✨

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon 🖤 Ihanaa, kun sä kommentoit nyt pitkästä aikaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Heiheiheiheihei, sä luet mun blogia ja olet täällä..? Aiotko sä kommentoida *silmät alkavat loistamaan* Jes, mä rakastan kommentteja, joten nyt vaan vauhdilla kirjoittamaan. Ei sen tarvi olla edes mitenkään erityisen pitkä tai jotain – mä arvostan jokaista kommenttia 🖤

Suosituimmat postaukset:

Kuin lumihiutale + ilmoitus Q&A:sta

Missä ikinä oletkaan (osat 1 ja 2)

Armoton unelma