Kuin lumihiutale

 Moiksu sinä ihana! 🤍 Mä päätin nyt palata mun tauolta. Olen kirjoitellut aika paljon erilaisia tekstejä, joista todellakaan kaikki eivät ole täydellisiä, mutta tämän päätin julkaista. Jos muuten et halua lukea talvista tekstiä ihan vielä, niin älä lue tätä 😅 Virallisesti voimme nyt kuitenkin juhlistaa Linnean virallista talvikauden avaamista :D 

Sitten mulla on vielä ilmoitus. Aion siis pitää Q&A:n. Voit kirjoittaa kysymyksiä tämän postauksen kommentteihin tai jos et jostain syystä pysty tai halua laittaa niitä tänne, niin laita esim. Wattpadiini (@tarinataikoja) tai jonnekin muualle mihin keksit :) 

Ps. Tämä teksti on omistettu mun muutamille ystäville, joiden kanssa on helppoa ja sallittua olla täysin oma itsensä. Love u 🤍 Teihin tutustuminen oli mun elämän paras lahja! 

Pss. Parempaa otsikkoa saa ehdottaa :)

Katselen lumisadetta ihastuneena. Kaikki lumihiutaleet putoilevat hiljalleen kohti maata kylmässä talvi-illassa. Jouluvaloköynnökset valaisevat hiutaleet ja se tekee lumisateesta vielä kauniimman.

Mielestäni lumisade on maailman kauneinta katseltavaa, sillä rakastan, kuinka lumihiutaleet ovat jokainen täysin uniikkeja – aivan kuin ihmiset. Siksi lumihiutaleet ovat idoleitani. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta totta se on. 

”Huhuu, Alma! Mitä sä mietit – sitä jonneako? Vai taas jotain hiton lumihiutaleita”, paras ystäväni Melina hihittää.

”Ensinnäkin, älä kiusaa Jonnea sen nimestä ja toiseksi, lumihiutaleet on vain niin kauniita”, vastaan ystävälleni hieman ärtyneesti ja samalla haluaisin heittää häntä lumipallolla.

Rakastan totta kai Melinaa, mutta tällaisina hetkinä hän menee aika vahvasti tunteisiini. 

”No anteeks, mut hei kato kuinka kaunis iltapuku!” Melina henkäisee, kun katsoo Stockmannin näyteikkunaa. Katson sitä itsekin ja pääni on tyhjänä siitä, mitä juuri näen. Mekko on nimittäin uskomattoman upea. Se on valkoinen ja hopeinen glitter saa mekon kimaltamaan kuin tuhat tähteä – tai lumitähteä – taivaalla. Lisäksi mekon alaosa on sellainen, että se voisi olla pumpulia – tai oikeastaan lunta. Se olisi varmasti niin pehmeä päällä ja kaikki katsoisivat ihastuneena, kun kävelisin se päällä johonkin juhlaan. Olen kuitenkin hämilläni, että kerrankin Melina pitää jostakin, mikä liittyy lumeen ja minuun. Tosin tuo mekko maksaa varmasti aivan liikaa, eikä kumpikaan meistä saa sitä.

”Tummanpunainen on ihan mun lempiväri. Mä kysyn äidiltä, saanko tuon wanhoihin”, Melina hehkuttaa. Samalla katseeni siirtyy näyteikkunan toiseen mekkoon, joka on hillitty viininpunainen. Se on tehty syvästä sametista, eikä todellakaan säväytä minua samalla lailla kuin valkoinen lumihiutale-puku. 
Yritän änkyttää Melinalle, että se on tosi hieno, mutta äänestäni ei tule mitään. Paras ystäväni ei pitänytkään samasta mekosta kuin minä – taaskaan. Lisäksi hän haluaisi tuon mekon Wanhojen tansseihin, jotka ovat vasta kolmen vuoden päästä. Missä välissä meistä tuli näin erilaisia? 

Jäin selvästi jossakin kohtaa jälkeen muista. Muut alkoivat meikkaamaan ja puhumaan ihastuksista, mutta minä tykkäsin vielä rakentaa lumiukkoja ja lumilinnoja. Muilla alkoivat jo kuukautiset, mutta minun rintani olivat vasta rusinan kokoiset. Silloin minua kiinnosti vain elämän tarkoitus ja se, että oikeasti ihminen elää vain kerran. Juuri silloin esiteininä aloin arvostamaan maailmaa. Silloin rakastuin lumihiutaleisiin, vanhanaikaisiin lyhtyihin ja jouluvaloihin, joita nytkin koko Keskuskatu on täynnä, kun ihmiset tekevät viimeisiä jouluostoksiaan. 

Mitenköhän tämä meni taas tähän? Ajattelen, kun aloin pohtimaan taas noita asioita. Minä olen aina ollut erilainen ja olen pitänyt itsestäni, mutta en ole enää varma, saanko olla tällainen. Kaikki muut nimittäin tuntuvat pitävän erilaisuuttani outoutena – huonolla tavalla. Onneksi Melina sentään ei ole jättänyt minua elämästään – toisaalta ei sekään ole kaukana. Rakastan kuitenkin tätä hetkeä, joten yritän nauttia. Haluan tietysti, että Melinalla on kiva ilta kanssani ikkunashoppaillessa. 

”Hei, katso noita joulukoristeita”, hihkaisen iloisesti, kun näen satoja joulupalloja näyteikkunassa. Yritän saada Melinan kiinnostumaan, että saisimme edes jonkun puheenaiheen. 

Minua tietysti ensisijaisesti kiinnostaa se, kuinka kauniisti joulupallojen värit sopivat hämärään talvi-iltaan, mutta sen voin pitää omana tietonani – Melina kuitenkin alkaisi taas vain pilkkaamaan. Ei parhaidenkaan ystävien tarvitse kaikkea jakaa. Minullakin on oma maailmani, johon kuuluu lumisade ja jouluvalot.