Linnean tarinapaja

 Heyy <3 Tänään taas vaihteeksi lyhyt tekstinpätkä. Mä pyydän jo etukäteen anteeksi ja yritän saada seuraavaan postaukseen jotain vähän pidempää kuin 113 sanaa 🥹  Kuva: Pixabay Muokannut: Minä Snapchatilla Mä lähetin sille snäpin. Siis sille . Sille yhelle. Ja arvaa mitä! Se avas sen heti. Joo, sä et tajua jos et tajua. Mut jos sä tajuat, niin sä tajuat. Snäppikulttuuri on vähän jännä.  Mutta kuitenkin. Se avas sen snäpin heti ja mä tietenkin kiljuin mun tyynyn sisälle. Ihan kohta se vastasi mulle ja sen snapscore oli kasvanut vain kahdella. Eli siis omfg, tai jotain.  Tunnin päästä mä sitten avasin sen snäpin, koska silloin oli sopivaa avata se. Ja se oli lähettänyt mulle naamakuvan. Jossa se poseeras ihan helvetin söpösti. Ja sitten mä rohkaistuin.  Otin kuvan itsestäni sillä blue bf face -filtterillä, eli sillä missä on niitä perhosia. Sitten mä kirjoitin siihen snappiin, että moi <3

 Moiksuu! 💋 Tänään mä ajattelin tehdä tällaisen postauksen, missä mä kerron vähän millaista mun elämä on. Tai no siis elämäntyylistä :D Joo ihan sama, lue vaan eteenpäin niin ehkä sä saat selville mitä mä tarkoitan. Puspus ja hauskaa lukemista <3 (älä naura sen ei ollut tarkotus kuulostaa noin tyhmältä)  Kuva: Pixabay Mun tavallinen viikko koostuu koulusta, kavereista ja treeneistä. Hihi, vaan 2/3 on kivaa aikaa. Ja joo tehdään nyt ekana se asia selväksi, että mä en erityisemmin välitä koulusta. Tai siis tykkää siitä. Kyllä mä välitän siitä miten mulla siellä menee :D Kyllä, mä saan ihan hyviä numeroita, mutta en mä silti siitä tykkää. Juuh :) Treeneissä mä käyn viisi kertaa viikossa ja sanotaanko vaikka, että luistelu on ihan koko mun elämä. Ei ole varmaan tuntiakaan, jolloin en ajattelisi jotakin luisteluun liittyvää. Mä rakastan jäätä niin paljon + sitten niitä ihmisiä joita luistelu mulle antaa. Niiden kavereiden kanssa on kuule niin monet naurut naurettu ja oikeastaan myös itk

 Hei rakas 💕 Tänään vuorossa jälleen kerran lyhyt tekstinpätkä yhden biisin innoittamana :D Tällä kertaa mun kirjoittamisen inspiraationa toimi Little Mixin Touch. Tämä on sekava ja no, vähän jännä, mutta mä toivon että ymmärrät tätä paremmin jos vaikka kuuntelet sen kappaleen.  (Ja kiitos Olivia jo etukäteen, mä tiedän etteivät ne sanat tarkoita samaa kuin tämä mun kirjoittama teksti 🙄)  Ps. Mä rakastuin tohon kuvaan <3 Kuva: Pixabay Kosketa mua, jooko? Mä haluan tuntea sen ja vaikka tiedän, että pelkäät itseäsi, haluan saattaa sut siitä mun luokse. Jonnekin muualle kuin tähän koskemattomuuteen. Joten siis koske, vain koske. Just touch. Edes tämän kerran. Ja kyllä mulla on siihen syy. Koska sun rakkaus riittää mulle. Sun kosketus on ihan fine. En mä tarvitse muuta, joten mitä jos vain otetaan askel. Mulle käy kyllä. Tuu tänne, tänne, tänne. Joo, joo, joo. Ja vielä vähän lähemmäs. Ah, sun tuoksu ja sit sun silmät. Sä suljet ne – niin mäkin. Ja sitten sun huulet. Ne koskettaa. Niin

Kuva: Pixabay  Moi murunen 💕 Mä kirjoitin tänään erittäin lyhyen tekstin ihan yhdeltä istumalta. Tarkemmin sanottuna about kolmessa minuutissa, sillä kirjoitin tätä inspiroituneena biisistä This Is The Life. Mä päätin julkaista tämän :) Ja jos kiinnostaa, niin tämän koko kirjoitus vihkoon-kirjoita blogiin -prosessin aikana ehtivät soimaan biisit This Is The Life, Euphoria ja Can’t stop us now (kaikki sopivat tähän tekstiin edes jotenkin, vaikka mä kuuntelin vain satunnaistoistolla yhtä soittolistaa) 💫 ~ Tää on elämää. Ei tietenkään täydellistä ja upeaa niin kuin tuolla lausahduksella yleensä tarkoitetaan. Tämä on aitoutta.  Ne kaikki kylmät yöt kaduilla. Ihmiset tanssimassa popin tahtiin. Tytöt kattelemassa poikia. Ja kihartamassa hiuksia yläkoulun diskoon. Sitten itkemässä vessassa, kun joku jätkä ei halunnutkaan tanssia hitaita. Ja sen mekon parasta ennen -päiväys… Sitten aamulla herääminen auringon paisteeseen. Ja ajatteleminen, että tämä on elämää. Pään särky, viiden tunnin yöune

Heyy 🫶🏻 Tervetuloa uuteen postaukseen, joka sattuu taas vaihteeksi olemaan lyhyt tarinanpätkä. Mä en oikeastaan ole yhtään tyytyväinen tähän, joten mä en oikeasti tiedä miksi julkaisen tämän. Kai mä haluan saada tämän jotenkin vain näkyville? Noh, ihan sama. Ehkä on hyvä että te näette myös ei-niin-hyviä -tekstejä.  * Vielä viikko sitten mä olin masentunut teini, jonka elämässä ei ollut iloa. Mä kävelin ristiin rastiin tietämättä mitä pitäisi tehdä. En tiennyt pitäisikö jatkaa elämää vai päättää se. Joka päivä katselin lääkekaappia ja aina mietin, että olisiko tämä se viimeinen päivä.  Mutta sitten mä huomasin urheilupuistossa yhden tyypin. Se käveli ulos jäähallista ja mä olin tulossa kuntosalilta. Sillä oli täydellinen vartalo, upeat hiukset ja niin söpöt silmät. Ja akne – se sopi sille täydellisesti + teki siitä söpön. Mä rakastuin. Fell in love. Hukuin siihen rakkauteen.  Aloin kävelemään aina jäähallin ohi, jos hän sattuisi tulemaan sieltä ulos. Pari kertaa taisin myös mennä hal

 Moiksuu 🫶🏻  Mä olen ollut pitkään todella epävarma mun säeteksteistä ja runoista tms. Mä olen kuitenkin kirjoitellut niitä jo jonkin aikaa. Nyt mä kirjoitin yhden säetekstin nopeasti, enkä korjannut siitä mitään. Tiedän itsekin, ettei tämä ole paras, mutta mä halusin kokeilla tällaisenkin julkasemista. Mä olen kirjoittanut myös erityylisiä säetekstejä kuin tämä, mutta niitä ei ole tullut julkaistuksi… OKEI IHAN SAMA. Kukaan ei enää jaksa kuunnella mua, joten welcome!  Tässä ei sitten oo kyllä hirveesti loppusointuja, mutta ihan sama. Tää on nyt tällainen ja sä saat ajatella mitä ajattelet.  Okei vielä yksi kommentti. Mun mielestä tämä on sellainen, että ymmärrät jotkut säkeet jos tajuat lukea ne ns. oikein. Ei siis kaikista kohdista mitään selkeintä tekstiä :D Kuva: Pixabay Oli kesä vuonna x ja mä makasin jossain rannalla biksuissa tyylii lähikentän biitsillä Aurinko paisto silleen tosi kuumasti ja mä istuin sellasella laiturilla with my friend Puhuttii paskaa jostai jätkästä joka o

 Moiksuu 🫶🏻 Tänään mä päätin julkaista tällaisen erittäin lyhyen tekstinpätkän, jota mä olen jo pitkään suunnitellut. Mä itse asiassa ajattelin tehdä tästä kirjan. Joten jos sellainen tulee, niin tässä vähän sneak peakia siihen 😉  Kuva: Pixabay Mä hymyilen jokaiselle vastaantulijalle mun kaunista hymyä. Niin että he saavat nähdä mun hymykuopat. Osa hymyilee takaisin, mutta suurin osa ei. Se tuntuu pahalta. Ei ole kivaa, kun aikuiset katsovat pientä punaposkista tyttöä vinoon. Se ei kuitenkaan ole edes pahinta, vaan se että jotkut ignooraavat minut kokonaan. He selvästi näkevät minut, mutta eivät edes vilkaise minuun päin. Aivan kuin he eivät haluaisi edes hiukkasen parempaa mieltä. Se on kamalaa, sillä enhän minä pahaa tarkoita.  Kukaan ei välitä minusta. Eivät tutut tai tuntemattomat. Kukaan ei huomaa, kuinka rikki olen sisältä. Yhtä rikki kuin se lasimalja, joka putosi lattialle. Olen särkynyt moneen palaseen, eikä yksikään niistä ole omani. Mä olen rikki, mutta silti mä hymyilen.

 Hei sinä 💕 Jotkut ehkä muistavatkin viime keväisen haasteen nimeltä Kauneudenvälähdyksiä. Ideana oli silloin kertoa pieniä kauniita asioita arjestaan, joita ei välttämättä edes aina huomaa. Nyt mä en aloita uutta haastetta, vaan päätin itse kirjoittaa näitä mulle tärkeitä asioita postauksen muotoon. Tätä postausta oli ihanaa kirjoittaa. Muistakaa tekin etsiä teidän elämästä niitä pieniä valopilkkuja, jotka auttavat eteenpäin <3 Kuva:  Pixabay 🖤 Luistelu – niin rentouttavaa ajatuksille. Jäälle saa purkaa kaiken sisästään. 🖤 Yökylät 🖤 Joulu – ei kovin ajankohtainen, mutta se tunnelma ja kaikki, love it! 🖤 Shoppailu 🖤 Se yksi – mun päivän piristys. Kaunis ja täydellinen murunen. 🖤 Sydänemojit – erityisesti punainen sydänemoji ja sillä tavalla, että se on osoitettu mulle. 🖤 Skin care – tulee vain niin hyvä olo kun saa laittaa vähän naamaa paremmaksi.  🖤 Kesäillat 🖤 Paskan puhuminen – oi kuule. Se oli pakko kirjoittaa suoraan. Ja jos sä edes väität, että et tykkää toisista juo

 Moi! Mun viimeisin postaus on tammikuun lopulta, joten on ehkä aika ilmoittaa, että mä en ole kuollut. Mun postausväli… on vähän mitä on, joka oikeasti ärsyttää mua paljon. Mun pitäisi pystyä ottamaan vastuuta tästä blogista ja tämän pitäisi olla sellainen paikka, mihin mä olen tyytyväinen.  Tai no siis… ”blogin pitäisi olla omannäköinen plääplääplää”, MUTTA tällaiselle perfektionistille blogin pitää olla omasta mielestä hyvä. Ja yksi hyvyyden määritelmä on mulle aktiivinen. Joo ihan sama jos et tajunnut, ei tuossa mitään hirveän tärkeää ollutkaan… Mulla on kuitenkin ollut tässä lähiaikoina todella paljon muutakin ajateltavaa kuin blogi, joten laitetaan sen piikkiin tämä postausväli. Ja on mulla edelleenkin. Suurimmaksi osaksi onneksi positiivisia ajatuksia – positiivisia, mutta isoja ja tärkeitä.  Mä haluan kuitenkin nyt erikseen korostaa, että blogi ja kirjoittaminen ei ole täysin sama asia. Mä olen siis kirjoitellut itse asiassa todella paljon lyhyitä tekstejä, mitkä ovat saaneet m